Tässä viimeisessä osassa mietitään työmatkapyöräilyn tulevaisuutta ja vertaillaan Pohjoismaiden tavoitteita. Jatkuvatko hyvät muutokset, ja millainen rooli infrastruktuurilla sekä uusilla innovaatioilla (kuten sähköpyörillä) on pyöräilyn edistämisessä?

 

1. Työsuhdepyörän verovapaus poistuu 2026?

 

Vuodesta 2021 lähtien on ollut 1200 euron veroetu työsuhdepyörän hankkimiseen. Raha on ollut hyvä porkkana lisätä työmatkapyöräilyä, mutta toisaalta se on lisännyt pyöräilyä myös arkena. Esimerkiksi joillakin on haastava työmatka, mutta koska heillä on laadukas polkupyörä, he ovat voineet pitää huolta terveydestään. Liikkumisen tuomat taloudelliset hyödyt valtiolle ja työnantajalle ovat kiistattomat – puhumattakaan pyöräilevän oman elämänlaadun paranemisesta.

 

 

Sähköpyöräkeskus käsitteli aihetta heidän blogissaan seuraavasti: ”Hallitus on kevään 2025 kehysriihen yhteydessä esittänyt, että työsuhdepyörän verovapaus poistuu vuoden 2026 alusta alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että 1.1.2026 lähtien työsuhdepyöräetu muuttuu veronalaiseksi tuloksi. – –

On tärkeää huomata, että kyseessä on hallituksen esitys, eikä muutos ole vielä lopullisesti vahvistettu lainsäädännöksi. Päätös työsuhdepyöräedun verovapauden poistamisesta tehdään todennäköisesti syksyllä 2025 budjettilain käsittelyn yhteydessä. Muutoksen toteutumiseen vaikuttavat vielä poliittiset päätökset ja mahdolliset lainvalmistelun yksityiskohdat. Tästä huolimatta on syytä varautua siihen, että vuoden 2026 alussa verovapaus todella päättyy – -.”

Kun porkkana katoaa, väheneekö työmatkapyöräily? Tulevaisuus kertoo, mutta työmatkapyöräilyn näkökulmasta trendi on uhkaava. Vaikka valtio tarvitsee verotuloja, on sanomattakin selvää, että liikunnallisesta hyvinvoinnista ei kenelläkään ole varaa tinkiä – ei isossa kuvassa eikä ruohonjuuritasolla.

 

2. Kansalliset ja paikalliset tavoitteet

 

Pohjoismaat ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita nostaa pyöräilyn osuutta tulevina vuosina.

Suomessa valtioneuvosto julkaisi vuonna 2018 kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman, jossa tavoitteena on 30 % kasvu kävely- ja pyörämatkojen määrässä vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kävelyn ja pyöräilyn yhteenlaskettu kulkutapaosuus pyritään nostamaan nykyisestä noin 30 %:sta 35–38 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Valtion tasolla tavoite on siis selkeä: yli kolmannes arkimatkoista kestävästi lihasvoimin. Tätä tuetaan mm. investoimalla pyörätieverkkoihin ja kaupunkien hankkeisiin. Myös Fossiilittoman liikenteen tiekartassa pyöräilyn rooli on keskeinen – tavoitteena on, että autoilun kasvu kaupunkialueilla pysähtyy ja korvautuu kävelyllä, pyöräilyllä ja joukkoliikenteellä. Työmatkapyöräily olisi erinomainen tavoite saavuttaa kansalliset tavoitteet.

 

 

Tanska – Kööpenhaminan tavoite: 50 % työmatkapyöräilyosuus
Kööpenhamina on asettanut tavoitteen, että 50 % kaikista työ‑ ja koulumatkoista tehdään pyörällä vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2018 pyörällä tehtiin jo 49 % työn ja koulun matkoista.
Lisäksi Wikipedia-artikkelin mukaan kaupunkilaiset pyöräilevät päivittäin keskimäärin 45 % työmatkoistaan, ja kaupunki on jatkuvasti investoinut laajaan pyöräinfrastruktuuriin osana ”Good, Better, Best” -strategiaa (2011–2025).

Ruotsi – Tukholman tavoite: 20 % pyöräilyosuus vuoteen 2030 mennessä
Region Stockholmissa on asetettu tavoite, että 20 % kaikista matkoista seudulla tehdään pyörällä vuoteen 2030 mennessä .

Norjassa pyöräilyn lisäämiselle on asetettu numeerinen tavoite kansallisessa liikennesuunnitelmassa: pyörämatkojen modal share kaksinkertaistetaan 8 %:iin vuoteen 2023 mennessä (modal share tarkoittaa sitä, kuinka suuren osuuden kaikista matkoista kukin liikennemuoto kattaa). Suurimmissa kaupunkialueissa tavoiteltiin samalla 20 %:n pyöräilyn osuutta matkoista. Vuoden 2019 kansallisen tutkimuksen mukaan pyöräilyn osuus (modal share) on pysynyt vakaasti 4–5 % tasolla koko maassa vuodesta 2013 lähtien. Emme löytäneet uusimpia tilastotietoja, joten oletettavaa on, että vuoden 2023 tavoite ei todennäköisesti aivan täyttynyt (kuten edellä nähtiin, Norja on pysynyt viime vuosina ~5 % tasolla). Norjan hallituksen ”nollakasvutavoite” liikenteessä edellyttää, että kaupunkien liikenteen mahdollinen kasvu hoidetaan kestävillä kulkutavoilla (mukaan lukien pyöräily). Tuleville vuosille voidaan odottaa uusia, entistäkin kunnianhimoisempia tavoitteita ja toimenpiteitä.

Tavoitteet ovat kovia ympäri Pohjoismaita, mutta tarvitaan tukea ja seurantaa, jotta ne saavutetaan ja ylitetään.

 

3. Tulevaisuuden trendit ja ratkaisut

 

Tulevaisuudessa muutama trendi nousee esiin työmatkapyöräilyn osalta:

Sähköpyörien yleistyminen: Sähköavusteiset pyörät ovat jo nyt mullistaneet käsitystä työmatkapyöräilystä, ja niiden suosion odotetaan vain kasvavan. Yhä useampi, joka aiemmin koki matkan liian pitkäksi tai mäkiseksi, tarttuu sähköpyörään. Työsuhdepyöristä merkittävä osa on sähköpyöriä, mikä laajentaa pyöräilyn kohderyhmää kaikenikäisiin. Vuonna 2024 hollantilaiset saivat jopa käyttöönsä kilometrikorvauksia pyöräilystä. Joka kuudes työntekijä kulki työmatkat pyörällä ja sai pyöräilystä 0,28 € kilometrikorvauksen. Pyörällä työmatkojaan taittavat ansaitsivat keskimäärin noin 460 euroa nettona vuodessa – osa jopa 810 euroa. Kyseessä on 20 % kasvu edellisvuoteen verrattuna. Luonnollisestikin muualla Euroopassa pohditaan vastaavia kannustimia sähköpyörien hankintaan työmatkoille. Sähköpyörien tekniikan kehitys (paremmat akut, kevyemmät mallit) jatkuu, mikä tekee niistä entistäkin houkuttelevampia autojen korvaajia keskisuurilla etäisyyksillä.

Mitä jos pyöräilystä saisi kilometrikorvauksen? Hollantilaiset testasivat sitä – ja se toimi! 20 % kasvu edellisvuoteen verrattuna.

Infrastruktuurin laatu: Tulevina vuosina siirrytään entistä enemmän pyöräliikenteen laatukäytäviin – esim. Suomessa on puhuttu baanaverkostoista, joita jo rakennetaan Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Nämä ovat moottoriteiden kaltaisia sujuvia väyliä pyörille. Myös pienemmillä paikkakunnilla päivitetään pyörätienormeja: uusia eritasoratkaisuja, pyöräilyn vihreitä aallon liikennevaloja ja pyöräparkkien kapasiteettia lisätään. Liityntäpyöräpysäköinti on tunnistettu kehityskohde: esimerkiksi Tampereella ja Espoossa on hiljattain rakennettu suuria pyöräparkkeja rautatieasemille. Laadukkaat pyöräparkit, kuten CPT-pyöräkatokset ja PIPE-RACK-telineet, tulevat todennäköisesti yleistymään työpaikkojen ohella myös julkisissa tiloissa, kun kysyntä turvalliselle säilytykselle kasvaa.

 

 

Investoinnit pyöräilyn infrastruktuuriin ovat investointeja parempaan huomiseen – tämä ajatus näkyy yhä useammassa budjetissa.

Kulttuurin muutos: Nuorempi sukupolvi omaksuu kestävän liikkumisen elämäntavaksi. Monissa kaupungeissa autoilu ei enää olekaan tavoiteltu normi, vaan kaupunkilaiset haluavat käteviä ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Työpaikat voivat profiloitua ympäristövastuullisiksi rohkaisemalla pyöräilyyn. On mahdollista, että tulevaisuudessa työsuhdepyörä on yhtä tavallinen kuin työsuhdepuhelin – osa yrityksen tarjoamia työvälineitä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Suomessa on jopa arvioitu, että työsuhdepyörien määrä saattaa ohittaa työsuhdeautojen määrän tulevina vuosina, mikä kuvastaa muutosta arvoissa. Valitettavasti työsuhdepyörän veroedun poistuminen voi hidastaa tätä hyvää kehitystä.

Poliittinen tahtotila: EU-tasolla kestävää liikkumista tuetaan mm. erilaisin rahoitusohjelmin. Tämä tarkoittaa, että jatkossa voimme nähdä lisää verokannustimia, kampanjoita ja ehkä jopa lakimuutoksia (esim. pyöräilyetujen parantaminen, liikennesäännöt pyöräilyn sujuvoittamiseksi) kansallisella tasolla.

 

Yhteenveto: Pyöräilyn aikakausi?

 

Kaikki merkit viittaavat siihen, että työmatkapyöräilyn suosio tulee kasvamaan, mikäli tätä latua ei hiekoiteta kansallisilla laeilla. Tavoitteet on asetettu korkealle, ja vaikka ne ovat haastavia, suunta on ollut oikea. Pyöräilyn infrastruktuuri paranee koko ajan, teknologia (sähköpyörät, sovellukset reittisuunnitteluun, pyörien yhteiskäyttöpalvelut) kehittyy ja asenteet muuttuvat myönteisemmiksi. Työmatkapyöräilystä voi hyvinkin tulla uusi normaali erityisesti kaupunkialueilla, ja samalla maaseudullakin yhä useampi voi hyödyntää pyörää osana työmatkaansa yhdistettynä muihin kulkumuotoihin.

 

 

Lopulta kyse on siitä, millaisen elämäntavan haluamme: aktiivinen arkimatka tuo hyvinvointia ja säästää rahaa. Polkupyörä on yksinkertainen, edullinen, luotettava, puhdas ja ympäristöystävällinen kestävä liikennemuoto – sen potentiaali on valtava niin ilmaston, terveyden kuin talouden kannalta. Tulevaisuudessa yhä useampi työntekijä polkee aamulla hymyillen ohi ruuhkajonojen, ja työnantajat sekä kaupungit iloitsevat saadessaan osansa pyöräilyn tuomista hyödyistä. Työmatkapyöräily on trendi, joka on tullut jäädäkseen, ja sen merkitys vain korostuu kestävän kehityksen aikakaudella.